|
Esko Pitkänen Kamerani Hailuodossa 10.1.-12.5.2012
Uuden Kuukkelisalin vierailijan Esko Pitkäsen kuvat ovat Hailuodosta. Esko on ennenkaikkea lintujen ja eläinten kuvaaja. Näin Hannu Hautala luonnehtii kuvaajaystäväänsä: “Kun joltain kuvaajalta löytyy paljon harvinaisia aiheita, tilanteita ja tapahtumia kuvissa, on se varma merkki, että kuvaaja on runsaasti maastossa kameran kanssa. Pitkäsen Eskon sarja merikotkista ja merihanhilauman tapaaminen on ainutlaatuinen kuvasarja. Viime vuonna Esko voitti Vuoden Luontokuvakisassa nisäkässarjan valkean jäniksen vauhtijuoksulla kohden kuvaajaa. Oli kuulemma ollut lähellä koko kisankin voitto eli Vuoden luontokuva. No, Esko sai lohtua koska jäniskuva oli ylivoimainen yleisöäänestyksen suosikki. Huumori on harvinainen piirre luontokuvauksen piirissä. Eskon monesta kuvasta löytää huumorin pilkahduksia sekä aiheesta että kuvaushetken tilanteesta”. Esityksen kuvat on otettu Hailuodossa vuoden 2005 jälkeen. Luoto on kesäaikaan hyvin linturikas mutta talvi sitävastoin on hyvin köyhä. Kuvissa esiintyy harakoita, närhiä, tiaisia, punatulkkuja ynnä muita lintuja, ja joitain nisäkkäitä. Näyttelyssä on esillä sekä valokuvatauluja että digitaalinen multivisio. Musiikin esitykseen ovat tehneet Kari ja Ville Alajuuma.

Oon vasta 71v. Savossa syntyny mutta jo nuorena Oulun seutuville joutunu. Alavat maisemat ujostutti kyllä alakuusa mutta pikkuhiljaa niininki tottu.
Vaatimaton kamera tuli hommattua jossain vaiheessa jotta sais linnuista kuvia,mutta eipä siitä alakuusa mittää oikein tullu. Sitte ku Hannu Hautala teki kolokirjaa nii mullaki oli ilo tutustua avaraluontoseen Hannuun ja kyllä se kova kipuna siitä synty oikiaan luontokuvvaukseen. Hannu oli kova innostaja ja neuvojenantaja (ja sitän se on vieläkii)Se oli sitä 70-luvun alakua.Aika paljo tuli kameran kanssa liikuttua laajoilla aloilla. Monenlaisella kameralla piti yrittää. Sitä luuli että kamerasta se hyvä kuva on kiinni. 90-luvulla tuli pitkä tauko kuvvausrintamalle, muitakii harrastuksia putkahti päälle. Mutta uus aikakausi alako vuonna 2005 kun hommasin digikameran. Se oli kahellalailla uus. Ensin tämä tuskanen puoli ku piti taistella tietokonneen kanssa eestaas, ei sitte millään tahtonu onnistua ei kertakaikkiaan. Onneks mun kumppani Rapinojan Anni oli pitkäpinnanen ja nosti minut aina ojasta tielle. Siitä se sitte pikkuhiljaa. Toinen asia onki sitte ilosempi eli tämä digikuvan joustavuus vilmiin verrattuna. Liikutaan eri maalimassa, tullee yritettyä mahottomissa olosuhteissa ja sieltä se kuva sitte monesti löytyyki. Saa paikanpäällä vielä monesti tarkastella mitä sieltä on tulossa ja se parjattu tietokone löytää vielä lissää positiivista. Ja digikuva kestää kovia rajauksia menemättä puuroksi. Rajauksella nimenommaan kuvasta saa sitte esille sen olennaisen kun ne reunarimpsut ei tunge alalle. Kyllähän se ajatus vieläkii toimii että suunnittellee kuvausolosuhteet mahollisimman puhtaaksi, tausta ja ympäristö on erityisen tärkeät. Nämä kuvat tässä mun esityksessä on kaikki Hailuovosta. Ja ne on kuvattu 2005 vuojen jäläkeen. Luoto on kesäaikaan hyvin linturikas mutta talavi sitävastoin on hyvin hyvin köyhä. Harakoita, muutama närhi, ne tavalliset tiijaise ja punatulkku ynnä kanahavukoita joitaki. Ja huuhkaja sekä muuan pienempi pöllö. Jänikset, rusakot ja hirvet. Niihen tiheys vaihtelee. Esko Pitkänen
|